Päivä Mijas Pueblossa – päiväretki valkoiseen vuoristokylään bussilla

Mijas Pueblo on se valkoinen vuoristokylä, jonka Fuengirolasta näkee rinteessä katsoessaan ylös. Se on Aurinkorannikon vierailluin kylä ja samalla lähin: bussi vie perille vartissa parissakymmenessä minuutissa, ja kylä on rakennettu niin, että sen keskeisimmät paikat kiertää jalan parissa tunnissa. Juuri helppous on myös sen ongelma – keskipäivällä kylä täyttyy bussiryhmistä, ja silloin se näyttää enemmän matkamuistomyymälältä kuin kylältä.

Tämä opas kertoo, miten Mijas Puebloon pääsee, mikä kylässä on aidosti vanhaa ja mikä turisteille rakennettua, miksi aasitaksit ovat siellä ja miten päivän saa ajoitettua niin, että kylän näkee omana itsenään.

Miten Mijas Puebloon pääsee Fuengirolasta

Bussi M-122 lähtee Fuengirolan linja-autoasemalta, rautatieaseman vierestä, ja nousee Mijas Puebloon noin 20 minuutissa. Vuoroja on noin puolen tunnin välein aamusta iltamyöhään, myös sunnuntaisin. Lipun ostaa kuljettajalta. Matka on itsessään näkemisen arvoinen: tie kiertää rinnettä ylös, ja rannikko avautuu takana sitä mukaa kun noustaan.

Autolla matka on lyhyt, mutta kylässä ei kannata yrittää pysäköidä kadulle – kujat ovat kapeita ja paikkoja ei ole. Kylän alalaidassa, Plaza Virgen de la Peñan yhteydessä, on iso pysäköintihalli, josta kävelee suoraan keskustaan. Käytännössä bussi on kuitenkin helpompi, ja paluumatkalla on mukavampaa olla ajamatta serpentiiniä alas. Yhteyksistä muualle rannikolle kerromme liikkumisoppaassa.

Mijas on kolme eri paikkaa

Mijas on iso kunta, ja nimi tarkoittaa kolmea keskenään erilaista keskusta. Mijas Pueblo on vanha kylä rinteessä noin 430 metrin korkeudessa. Las Lagunas on kunnan moderni arkikeskus rannikon tuntumassa, käytännössä Fuengirolan jatke, jossa asuu suurin osa kunnan väestä. La Cala de Mijas on rannikkokylä lännempänä.

Päiväretki suuntautuu ensimmäiseen. Jos joku sanoo asuvansa Mijasissa, hän tarkoittaa todennäköisemmin Las Lagunasia tai rannikkoa – kunnassa asuu paljon ulkomaalaisia, ja vain pieni osa heistä itse kylässä. Sama kolmijako pätee naapurikuntaan, josta kerromme Benalmádenan päiväretkiartikkelissa.

Näköalat ja muurin puutarhat

Mijas Pueblon paras asia on ilmainen: korkeus. Kylä on 430 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sen reunalta näkee koko rannikon Fuengirolasta Málagaan ja selkeällä säällä Gibraltarin ja Afrikan rannikon.

Parhaat näköalapaikat ovat Jardines de la Muralla, vanhan maurilaisen linnoitusmuurin päälle rakennetut porrastetut puutarhat kylän eteläreunalla. Muuri on jäänne ajalta, jolloin Mijas oli vuoristolinnoitus eikä matkailukohde, ja puutarhat kulkevat sen päällä kapeana kaistaleena. Sieltä näkee myös alas härkätaisteluareenaan.

Korkeus näkyy myös lämpötilassa. Kylässä on kesällä useita asteita rannikkoa viileämpää ja usein tuulisempaa, mikä tekee siitä heinäkuussa miellyttävän pakopaikan. Talvella sama ero toimii toisin päin: takki mukaan silloinkin, kun rannalla pärjää ilman.

Kalliokappeli ja kylän suojelija

Ermita de la Virgen de la Peña on kylän erikoisin rakennus, vaikka sitä ei heti huomaa. Se on 1600-luvulla suoraan kallioon kaiverrettu kappeli, jonka sisätila on kokonaan kiveä. Kappeli on omistettu Virgen de la Peñalle, kylän suojeluspyhimykselle, ja sen edustalta avautuu yksi kylän näköaloista.

Suojeluspyhimys selittää myös kylän tärkeimmän juhlan. Mijasin feria vietetään syyskuun alussa, ja sen pääpäivä on Virgen de la Peñan juhla 8. syyskuuta. Silloin kylä on paikallisten, ei matkailijoiden – jos päiväretki osuu siihen viikkoon, näkee kylästä puolen, jota ei muulloin näe. Tarkat päivät ja ohjelma kannattaa tarkistaa kunnan omista kanavista.

Soikea härkätaisteluareena

Kylän Plaza de toros valmistui vuonna 1900, ja se on Espanjan ainoa soikea härkätaisteluareena. Muoto ei ole tyylivalinta vaan pakon sanelema: areena rakennettiin vanhan linnan paikalle kallioiselle ja epätasaiselle tontille, eikä pyöreä kehä mahtunut. Katsomo on vain kahdella sivulla samasta syystä.

Härkätaisteluja areenalla ei enää käytännössä järjestetä, ja se toimii museona. Sisään pääsee maksua vastaan, ja käynti on lyhyt – areena on pieni. Kiinnostavin osa on juuri se, miten rakennus on taivutettu maaston mukaan.

Aasitaksit – mistä ne tulivat ja kannattaako niihin nousta

Mijas Pueblo tunnetaan aasitakseistaan, burro-taxeista, ja niiden tarina kertoo koko kylän muutoksesta. 1960-luvulla kylän työmiehet palasivat töistä aaseilla, ja rannikolle saapuneet ensimmäiset turistit alkoivat pyytää heiltä valokuvia ja kyytejä – ja maksoivat niistä enemmän kuin päivätyöstä sai. Ensimmäinen virallinen lupa aasitaksitoimintaan myönnettiin 1969, ja siitä lähtien aasit ovat olleet kylän tavaramerkki.

Aasitaksien eläinten kohtelusta on käyty vuosia julkista keskustelua, ja kunta on säädellyt toimintaa. Emme ota kantaa siihen, pitäisikö palvelua olla olemassa, mutta käytännön suositus on yksinkertainen: kylä on pieni ja kävellen kierrettävä, eikä kyytiä tarvitse mihinkään. Aaseja voi katsella niiden pysäkillä kylän alalaidassa ilman, että nousee kyytiin.

Carromato de Max – hypnotisoijan pienoismuseo

Kylän omalaatuisin kohde on Carromato de Max, pienoisesineiden museo, joka on sullottu yhteen vaunuun. Sen perusti vuonna 1972 hypnotisoija Juan Elegido Millán, taiteilijanimeltään Professor Max, joka keräsi maailmalta pienoisteoksia – kuten riisinjyvälle maalattuja tauluja ja neulansilmään mahtuvia tekstejä.

Museo on pieni ja kierretään vartissa, ja se on yhtä aikaa hieman kummallinen ja aidosti kiinnostava. Sadepäivänä se on kylän paras sisätila. Muita sateen varalle sopivia kohteita rannikolta löytyy sadepäiväoppaasta.

Kujat, käsityöt ja mikä on aitoa

Kylän kujat ovat sitä, mitä valkoiselta kylältä odottaa: kapeita, kalkittuja, kukkaruukuin koristeltuja. Niiden varrella on matkamuistomyymälöitä, nahka- ja keramiikkaliikkeitä sekä kahviloita, ja on rehellistä sanoa, että keskustan kujilla suurin osa liikkeistä palvelee matkailijoita, ei paikallisia.

Aitoa kylää löytää astumalla muutaman kadun sivuun pääreiteiltä. Sivukujilla asuu paikallisia, ja siellä kukkaruukut ovat asukkaiden omia eivätkä kunnan asettamia. Sama koskee ruokaa: pääaukioiden terassit ovat matkailijoille hinnoiteltuja, ja pari kujaa sivummalla syö paikallisemmin. Kylän ravintolat noudattavat espanjalaisia ruoka-aikoja, joista kerromme ruokakulttuuriartikkelissa.

Kylästä vuorille

Mijas Pueblo on myös Sierra de Mijasin vaellusreittien lähtöpiste. Kylän yläpuolelta lähtee merkittyjä polkuja rinteeseen, ja huipulle, noin 1 150 metrin korkeuteen, nousee kokopäiväreitti. Lyhyempiäkin lenkkejä on, ja jo puolen tunnin nousu kylän yläpuolelle vie pois väkijoukoista ja avaa näkymän, jota kylän omilta näköalapaikoilta ei näe. Reitit on kuvattu tarkemmin luontoretkiartikkelissa, jossa Sierra de Mijas on yksi pääkohteista.

Kesällä vuorelle ei kannata lähteä keskipäivällä. Rinne avautuu etelään, varjoa ei ole, ja kivi kuumenee nopeasti.

Näin päivä kannattaa ajoittaa

Mijas Pueblon päiväretkessä ajoitus ratkaisee enemmän kuin missään muussa rannikon kohteessa. Bussiryhmät saapuvat keskipäivän tienoilla ja lähtevät iltapäivällä, ja siinä välissä kylä on täynnä.

Toimivin päivä alkaa aikaisella bussilla: aamuyhdeksältä kylä on hiljainen, kahvilat auki ja kujilla mahtuu kävelemään. Aamupäivä kuluu muurin puutarhoissa, kappelilla ja areenalla, lounas syödään ennen kahta sivukujalla, ja iltapäivä on joko vaellusta ylös rinteeseen tai paluu rannikolle ennen ruuhkaa. Toinen hyvä hetki on myöhäinen iltapäivä, kun ryhmät ovat lähteneet ja ilta-aurinko osuu rinteeseen.

Kylä on myös erilainen, kun sinne tullaan toisen kerran. Ensimmäisellä kerralla katsotaan kohteet; toisella istutaan sivukujan terassilla ja katsotaan kylää.

Muistilista päiväretkelle

• Bussi M-122 Fuengirolan linja-autoasemalta, noin 20 minuuttia, puolen tunnin välein
• Tule aamulla tai myöhään iltapäivällä – keskipäivä kuuluu bussiryhmille
• Ota takki: kylä on 430 metrin korkeudessa ja selvästi rannikkoa viileämpi
• Kävele – kylä on pieni eikä aasikyytiä tarvitse
• Syö pari kujaa sivussa pääaukioista
• Jos vaellat, lähde aikaisin ja ota vettä; rinteessä ei ole varjoa

Mijas Pueblo on päiväretkistä lyhin. Viisi muuta kohdetta ja niiden matka-ajat löydät päiväretkioppaasta.

Kuvalähteet: Wikimedia Commons. Kansikuva (kylä rinteessä): Olaf Tausch (CC BY 3.0). Jardines de la Muralla: Jethrotheeditor (CC BY 4.0). Ermita de la Virgen de la Peña: Diego Delso (CC BY-SA 4.0).